Kuulumisia..

Jotenkin on jäänyt tänne kirjoittaminen vähemmälle, vaikka ajattelin että tänne olisi mukava kirjoitella tuntemuksiaan.

Koitetaan skarpata tän asian suhteen.

Meillä odotus on mennyt ihan hyvin.

Viikkoja on nyt 18+1.

Viime viikolla luultiin lapsosen sairastuneen vesirokkoon.

Soitin neuvolaan ja näin todettiin.

Kysyin, tarvisiko tulla neitosta oikein näyttämään, mutta minulle sanottiin että kyllä se vesirokkoa on, sitä on nyt paljon liikkeellä.

Asiaa teki hieman mutkikkaammaksi se, että ei tiedetty olenko itse sairastanut kyseisen taudin.

Samana päivänä käytiin labrassa ja seuraavalla viikolla (eli eilen) tuli soitto neuvolasta ja minulle kerrottiin etten ole vesirokkoa sairastanut.

Lääkäri halusi nähdä minut ja tänään kävimme neidin kanssa yhdessä lekurissa.

Siellä päädyttiin taas siihen, että pimulla olisi ollut vauvarokko, eikä vesirokkoa.

Tänään käytiin vielä labrassa otattamassa verikoe neidiltä, jotta varmistetaan, oliko kyseessä vesirokko vai ei.

Jos olikin "vain" vauvarokkoa, ei ole huolta, mutta jos oli vesirokkoa onkin huonompi juttu.

Se kun on muutenkin raju sairastaa aikuisena, ja nyt kun olen raskaana, siitä vasta haittaa olisikin.

Pikaisella Googlettamisella pääsee varmasti yöunistaan kun miettii mitä kaikkea voi tapahtua.

Pahimmat viikot sairastua vesirokkoon raskaana, on 13-24. viikot.

Näinä viikkoina sikiöllä on 2-3% mahdollisuus vammautua.

Joko aivoista tai raajoista, ja monella eri tapaa. Voi myös sokeutua.

Väkisinkin sitä miettii vaikka prosentit kuulostaa pieniltä, että mitä jos..

Itse kun kuitenkin kuulun 1-3%:n ryhmään, jotka ei ole vesirokkoa sairastanut aikuisikään mennessä.

Tässä sitä taas oppii arvostamaan kaikenlaisia asioita.

Dobler

Nyt on menossa vko 14.

Minulla on kotona dobler, jonka ostin tyttöä odottaessa.

Sitä on tullut tämän kanssa käytettyä jo muutaman kerran.

Se on kiva, että pystyy itse tarkistamaan sydänäänet, jos tuntuu epävarmalta.

Tänään tuli postissa paketti, jossa ensimmäiset mamma-vaatteet.

Parit mamma jegginsit, niillä pitäisi tämä raskaus selvitä.

Vauvasta kertominen ja ultrakuva

Kerroimme tulevasta perheenjäsenestä vanhemmillemme siten, että teetin meidän neidille t-paidan, jossa luki:

"Olen pieni, mutta minusta tulee silti isosisko!"

ja se päällä menimme sitten isovanhempien luokse.

Tää oli jatkumoa sille, kun neidin odotusaikana kerroimme asiasta niin, että teetimme isovanhemmille t-paidat joissa luki joko "mummu" tai "pappa".

Kyllä niitä perinteitä pitää olla.

:)

~

Tuollainen masussa nyt asustelee.

<3

Miten tähän tultiin

Olen ollut kotiäitinä nyt noin 2 vuotta.

Saanut seurata tyttömme kasvua ja kehitystä päivä päivältä koko sen ajan.

Jossain vaiheessa sitä sitten pieni pilke silmäkulmassa mietittiin, jospa vielä toista lasta yritettäisiin.

Muutamien pettymystä tuottaneiden kuukausien jälkeen oltiin sitten siinä pisteessä, että raskaustesti näytti kahta punaista viivaa ja tässä sitä nyt odotellaan sitten

 talvivauvaa.

Tyttömme on syntynyt keskellä kesää, joten onkin jännä nähdä miten talvivauvan kanssa toimitaan ja pärjätään.

Jouduimme kokemaan keskenmenon ennen tyttömme syntymää, joten se mielessämme olimme hivenen peloissamme tämän raskauden alkuvaiheessa.

Toki on tervettäkin olla huolissaan, sitä vain aina pelkää sitä pahinta ja toivoo parasta.


Alkuraskauden aikana olen ollut mielestäni paljon huonovointisempi kuin edellisessä raskaudessa.
Pari viikkoa meni niin, että otin silloin tällöin päikkärit tytön nukkuessa omiaan.
Silti nukuin n. 10tunnin yöunet eikä tuntunut missään, silti väsytti.
Nälkä on ollut jatkuvasti, mutta mitään ei tee mieli syödä.
Neuvolassa hyviksi nikseiksi todetut, vesi, vesimelooni, ym. vetiset syötävät on mulle nou nou.
Vedestä ja vesimeloonista tulee huono olo.
Kahvikupposesta jää puolet juomatta.
Jäätelö ei maistu. 
(Vaikka on kesä!)
Maitoa sen sijaan voi mennä litrakin päivässä.
Normaalisti juon maitoa vain ruoan kanssa, eli n.2dl/päivä.

Nyt on takana neuvolakäyntejä ja erikoista kyllä, jo kolme ultraäänitutkimusta.

Sain mahdollisuuden päästä "koekaniiniksi" lääkäreille, jotka opettelivat ultraäänikoneen käyttöä. Heitä opasti kokenut lääkäri, joten uskalsin mennä.

Niinpä pääsin jo viikolla 8 ja viikolla 10 ultraan ja näin sain myös mielenrauhan, kun kaikki oli hyvin.

Virallinen ultra tehtiin eilen, jossa katsottiin myös niskaturvotus, joka oli normaali.

Myös verikokeista sain puhtaat paperit, joissa poissuljettiin Downin syndrooma.

Mummuille ja Papoille kerroimme eilen, joten nyt on soveliasta kirjoittaa jo tänne, hih.

Nyt elellään vko 12+6 ja on tunnustettava, että maha näkyy jo.

Taitaa kyllä olla vielä ruokamaha, mutta pömpötys se on sekin.
(Painonnousua raskauden aikana tähän mennessä 800g)

Startti

Tämä 27- vuotias äiti yhdelle 2v. tytölle ja vaimo yhdelle miehelle, päätti aloittaa päiväkirjan tapaisen jutun uuden elämänmuutoksen vuoksi.

Kävi nimittäin niin, että masussa kasvaa uusi asukki, jonka maihinnousu on laskettu tapahtuvaksi Tammikuussa 2013.

Tämä blogi on pintaraapaisuja arjesta ja mietteistäni.

Pääasiassa pähkäillään odotusajan ihmeitä, niin niitä positiivisia asioita kuin niitä kolotuksen katkuisia hetkiäkin.

~

Kun kolmesta tulee neljä.

~
Terveisin


BP ; Belly Placen äitihahmo